Kummityttöni sai tänäkin vuonna joululahjaksi itse väkerrettyjä juttuja. Viime vuonna väsäsin neuleponin, tänä vuonna vuorossa oli hieman pienempiä olentoja. Jämälangat hupenivat hieman muotoutuessaan leppäkertuksi, amppariksi, sammakoksi, etanaksi ja pariksi sieneksi. Oli muuten mukavaa näpertämistä kesken olevan jättimäisen peittoprojektini vastapainoksi!
Vähän nolottaa myöntää, mutta näiden ohjeet on alkujaan suunniteltu kissan - ei lasten - leluiksi! Valitsin siis söpöimmät pikkukaverit Kissansilmukat-kirjasta, josta jo aikapäiviä kirjoitin blogiin. Jo kirja-arvostelua tehdessäni pohdiskelin, että ohjeet varmaankin ilahduttaisivat myös monenlaisessa muussa tehtävässä kuin kissanleluina. Aika näyttikin, että lemmikkien kiinnostus kissoille tehtyihin leluotuksiin hiipui aika nopeasti, kun taas meillä kyläilleitä lapsia aiemman postauksen mato ja lisko kiehtoivat. Lapselle meneviä leluja en tietenkään täyttänyt kissanmintulla saati päästänyt kattien kynsittäväksi tai pureskeltavaksi.