Ainakin minua Instagramissa seuranneet ovat pysyneet miltei reaaliajassa kärryillä Kalevala-peittoprojektista, johon ystävän innoittamana syksyllä lähdin mukaan. Kalevala CAL oli siis viime syksynä toteutunut yhteisöllinen virkkausprojekti, jossa julkaistiin 24 erilaisesta palasta (plus muutama bonuspala) koostuva usean suunnittelijan yhteistyönä tehty peitto-ohje. Palojen inspiraationa oli erilaisia hahmoja ja kohtauksia Kalevalasta. Kaikki ohjeet ovat ilmaisena verkossa luettavana edellä linkkaamallani sivulla. Lisäksi tukena oli Facebook-ryhmä ja ohjevideoita.
Ohjeita julkaistiin elokuun lopulta alkaen kaksi viikossa. Palojen virkkaamisessa pysyin melko hyvin ohjeen julkaisutahdissa, mutta loppua kohti vauhti vähän hyytyi. Liitoksen ja reunuksen sain väkerrettyä vähitellen vasta tämän vuoden puolella. Nyt peitto on myös höyrytetty ja venytetty muotoonsa. Ulkona kuvaamiseen ei energia sentään enää riittänyt, joten tässä saatte nähdä peiton luonnollisessa sijaintiympäristössään sohvalla.
Virkkasin peittoni ohjelangasta poiketen Novitan 7 veljestä -langasta. Pääosa käytetyistä väreistä löytyi lankavarastoista jo valmiiksi hamstrattuna joitakin toteutumatta jääneitä joululahjavillasukkaprojekteja varten. Keskiharmaata ja tummanharmaata päädyin ostamaan lisää, jotta peitosta ei tulisi minun makuuni liian värikäs. Aika kirjava siitä silti tuli, mutta toki myös jämälankavarastoista hupeni värikkäitä lankoja ihan mukavaa tahtia.
Liitos ja reunus tehdään ohjeessa ohuemmalla langalla, ja siksi minäkin ostin sitä varten Nallea. Jotenkin onnistuin tulkitsemaan ohjetta kummallisesti, sillä päädyin ostamaan reunuslankoja niin monta kerää, että lankaa jäi yli ainakin pienen villapaidan verran! Peiton viimeistelyyn sitä taisi kulua ehkä nippa nappa pari kerää. Onneksi minun silmääni miellyttävä tummanharmaa kyllä tulee käytettyä vielä johonkin. Villasukathan siitä jo teinkin.
Aiemmassa projektin puolivälin tienoilla kirjoittamassani postauksessa kerronkin, että ennen isoon peittohommaan ryhtymistä en oikein kokenut virkkaamista omaksi jutukseni enkä ajatellut olevani kovin hyvä siinä. Hetkittäin melko monimutkaisten palojen ohjeiden tavaaminen olikin varsin opettavainen kokemus ja nyt erilaiset kohopylväät ja klusterit muotoutuvat koukustani kuin vanhalta tekijältä. Opin siis projektin myötä valtavasti uutta, ja erilaiset palat pitivät mielenkiintoa yllä. Toki jatkuva uuden opettelu ja välillä purkamaan joutuminen hetkittäin väsytti ja turhautti. Teinkin aina välissä jotakin tuttua ja yksinkertaista. Olen kuitenkin luonteeltani sellainen käsityöläinen, että minun olisi ollut paljon vaikeampaa saada samankokoinen peitto aikaan tismalleen samanlaisista paloista. Olisin nimittäin kyllästynyt kolmannen palasen jälkeen.
Kalevala-palojen ohjeet olivat minusta selkeitä ja helppoja seurata, joskin eri suunnittelijoilla oli luonnollisesti hieman erilainen tyyli ohjeissaan. Vaikeisiin kohtiin löysin apua videoista ja lukemalla Facebook-ryhmän keskusteluja. Mikään aktiivinen keskustelija en ryhmässä ollut, mutta oli kivaa nähdä erilaisia toteutuksia paloista siellä ja Instagramissa tunnisteita seuraillen.
Olen aika ylpeä, että sain tällaisen jättiläisurakan valmiiksi, ja olen tulokseenkin tyytyväinen! Ihan hetkeen en kyllä uuteen vastaavaan projektiin lähde, eikä ainakaan torkkupeittoja tarvita meidän talouteemme juuri nyt enempää. Mikäli joku lukijoistani haikailee juuri nyt reaaliajassa etenevää yhtä hienoa CAL-projektia, vinkkaan, että Angelica Design -sivulla on maaliskuussa alkamassa Unelmien puutarha CAL, joka näyttää upealta!