Viimein loput jutut maaliskuiselta Portugalin-matkalta! Blogi päivittyy nyt kovasti jälkijunassa, koska olen ollut aika väsynyt ja siksi priorisoinut kaikkea pakollista. Vaan sopiipa Portugalin-reissun muistelu ainakin kivasti nyt euroviisujen jälkimaininkeihin!
![]()
Oltiin siis Lissabonissa viisi päivää, ja yhtenä niistä tehtiin retki kaupungin ulkopuolelle. Kohteeksi valikoitui melko turistinen, helposti julkisilla saavutettavissa oleva Sintra. Sinne pääsee Lissabonista lähijunalla: matka kesti reilut puoli tuntia ja parin euron lipun sai maksettua helposti meillä muutenkin käytössä olevalla matkakortilla, jonne ladattiin arvoa.
Sintraan päästyämme halusimme nähdä muutakin kuin vain aivan aseman lähellä keskustassa olevia kohteita. Kartoitettuamme seudun julkista liikennettä päädyimme menemään siitä, missä aita on matalin: ensimmäistä kertaa reissuillamme ikinä ostimme liput Hop on hop off -turistibussiin. Omaa kulkuneuvoa emme halunneet kapeille ja mäkisille teille vuokrata, joten non stopina kulkevalla bussilla pääsi kätevimmin haluamiimme kohteisiin.
![]()
![]()
Ensimmäisen kohteen saavuttamiseen ei toki bussia vielä tarvinnut: kävimme Sintran keskustassa olevassa "kansallispalatsissa" (Palácio Nacional), joka toimi keskiajalta 1800-luvulle kuninkaallisten majapaikkana. Olihan se ihan hieno azulejo-laattoineen, mutta palatseja nyt on nähty ympäri Eurooppaa. Pömpöösejä rakennuksia Sintrassa olisi ollut vielä monia muitakin, kuuluisimpina Penan palatsi ja Maurien linnoitus, mutta koska itse meinaan aina hetkittäin kyllästyä linnoihin ja palatseihin, päätimme suunnata ensin katselemaan vähän jotain muuta.
![]()
![]()
Hop on hop off -bussilla pääsimme minusta tosi kiinnostavaan ja uniikkiin mutta selvästi turisteille vielä aika tuntemattomaan kohteeseen: Sintran liepeillä sijaitsee entinen kapusiinimunkkien luostari (Convento dos Capuchos), joka oli toiminnassa 1500-luvulta 1800-luvulle. Paikkaa on kunnostettu museoksi, ja äänioppaan avulla sai mainiosti kuvan, millaista munkkien ankara elämä luostarissa aikoinaan on ollut. Luonnon valtaamia kivisiä asuinhuoneita, yhteisiä tiloja, kappeli... eikä yhtään turistiryysistä missään, saimme kuljeskella ja katsella paikkoja aivan rauhassa.
![]()
![]()
![]()
![]()
Aikamme katseltuamme luostaria hyppäsimme taas Hop on hop off -bussiin ja matkasimme Portugalin ja koko manner-Euroopan läntisimpään kohtaan Cabo da Rocan niemelle. Muuten hieman epävakaisena päivänä sattui onneksi poutainen hetki, vaan paikalla kävi uskomattoman kova tuuli, niin että valokuvaaminen oli hankalaa, kun kamera tuntui lentävän käsistä. Vaan nähtiinpä hienoja aaltoja. Kunnianhimoinen suunnitelma oli, että paluukierroksen aikana pysähdyttäisiin vielä maurien linnalla ja/tai Penan palatsissa, mutta väsymys iski (onhan noita, linnoja ja palatseja) ja lähdimmekin vain junalle takaisin. Sintrassa olisi siis saanut mainiosti käytetyksi kaksikin päivää, sillä yhden päivän aikana ei millään jaksanut katsoa kaikkea. Turistibussin lippukin olisi ollut voimassa vielä seuraavana päivänä, joten osan nähtävyyksistä olisi senkin puolesta voinut jättää odottamaan.
![]()
Oltiin siis Lissabonissa viisi päivää, ja yhtenä niistä tehtiin retki kaupungin ulkopuolelle. Kohteeksi valikoitui melko turistinen, helposti julkisilla saavutettavissa oleva Sintra. Sinne pääsee Lissabonista lähijunalla: matka kesti reilut puoli tuntia ja parin euron lipun sai maksettua helposti meillä muutenkin käytössä olevalla matkakortilla, jonne ladattiin arvoa.
Sintraan päästyämme halusimme nähdä muutakin kuin vain aivan aseman lähellä keskustassa olevia kohteita. Kartoitettuamme seudun julkista liikennettä päädyimme menemään siitä, missä aita on matalin: ensimmäistä kertaa reissuillamme ikinä ostimme liput Hop on hop off -turistibussiin. Omaa kulkuneuvoa emme halunneet kapeille ja mäkisille teille vuokrata, joten non stopina kulkevalla bussilla pääsi kätevimmin haluamiimme kohteisiin.
Ensimmäisen kohteen saavuttamiseen ei toki bussia vielä tarvinnut: kävimme Sintran keskustassa olevassa "kansallispalatsissa" (Palácio Nacional), joka toimi keskiajalta 1800-luvulle kuninkaallisten majapaikkana. Olihan se ihan hieno azulejo-laattoineen, mutta palatseja nyt on nähty ympäri Eurooppaa. Pömpöösejä rakennuksia Sintrassa olisi ollut vielä monia muitakin, kuuluisimpina Penan palatsi ja Maurien linnoitus, mutta koska itse meinaan aina hetkittäin kyllästyä linnoihin ja palatseihin, päätimme suunnata ensin katselemaan vähän jotain muuta.
Hop on hop off -bussilla pääsimme minusta tosi kiinnostavaan ja uniikkiin mutta selvästi turisteille vielä aika tuntemattomaan kohteeseen: Sintran liepeillä sijaitsee entinen kapusiinimunkkien luostari (Convento dos Capuchos), joka oli toiminnassa 1500-luvulta 1800-luvulle. Paikkaa on kunnostettu museoksi, ja äänioppaan avulla sai mainiosti kuvan, millaista munkkien ankara elämä luostarissa aikoinaan on ollut. Luonnon valtaamia kivisiä asuinhuoneita, yhteisiä tiloja, kappeli... eikä yhtään turistiryysistä missään, saimme kuljeskella ja katsella paikkoja aivan rauhassa.
Aikamme katseltuamme luostaria hyppäsimme taas Hop on hop off -bussiin ja matkasimme Portugalin ja koko manner-Euroopan läntisimpään kohtaan Cabo da Rocan niemelle. Muuten hieman epävakaisena päivänä sattui onneksi poutainen hetki, vaan paikalla kävi uskomattoman kova tuuli, niin että valokuvaaminen oli hankalaa, kun kamera tuntui lentävän käsistä. Vaan nähtiinpä hienoja aaltoja. Kunnianhimoinen suunnitelma oli, että paluukierroksen aikana pysähdyttäisiin vielä maurien linnalla ja/tai Penan palatsissa, mutta väsymys iski (onhan noita, linnoja ja palatseja) ja lähdimmekin vain junalle takaisin. Sintrassa olisi siis saanut mainiosti käytetyksi kaksikin päivää, sillä yhden päivän aikana ei millään jaksanut katsoa kaikkea. Turistibussin lippukin olisi ollut voimassa vielä seuraavana päivänä, joten osan nähtävyyksistä olisi senkin puolesta voinut jättää odottamaan.
