Quantcast
Channel: Katarimarian proosallinen arki ja räpellykset
Viewing all 256 articles
Browse latest View live
↧

Röllistä tuli seniorikissa! Kymmenen vuotta karvapaakkuja

September 11, 2017, 11:59 pm
$
0
0
Syyskuussa on tärkeä merkkipäivä, nimittäin jossakin välissä - harmi, etten ole laittanut päivää ylös - tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun kotiimme saapui eräs oranssi ja villi perheenjäsen, Rölli nimittäin! Röllin - tavallinen maatiaiskissa kun on - tarkka syntymäpäiväkään ei ole muistikirjoihin päätynyt.



Syksyllä 2007 olimme M:n kanssa asuneet yhdessä puolisen vuotta - vuokralla vanhassa ja vähän kulahtaneessa kerrostalokaksiossa Turussa. Syyskuussa matkustimme isoveljeni luokse Huittisiin tapaamaan heidän uutta perheenjäsentään - veljentyttäristä ensimmäinen oli syntynyt pari viikkoa aiemmin. Mikä lie vauvakuume sitten iski, ja yllättäen kävi niin, että me palasimmekin kotiin kissavauvan kanssa. Toinen kissa talouteen tuli siis ihan yhtä harkitsemattomasti kuin ensimmäinen - kissamummo Ullan tarinan voi lukea täältä!


Rölli oli siis veljeni maatilalle syntyneen kissapentueen viimeinen, jolle ei ollut vielä löytynyt kotia. Se oli ajateltu jättää yhdeksi lisäkissaksi heille, mutta kun taloon tuli vauvakin, vilkas kissanpentu tuntui kuulemma rasitteelta. Ottakaa te siitä Ullalle kaveri, sanoi veli, ja lainasi kissankuljetuskorin.

Kotona Ulla murjotti ja murisi sängyn alla kolme päivää, ja sitten kissoista tuli kaverit.


Pikku riiviöstä kasvoi iso ja muhkea kolli, jota mahtavan häntänsä takia usein luullaan rotukissaksi, norjalaiseksi metsäkissaksi. Ehkä "feikkinorskissamme" jotakin rotuverta onkin - eihän maalaiskissojen isäkolleista ole tietoa. Röllin emo kuitenkin oli ihan lyhytkarvainen puna-valkoraitainen peruskissa.


Rölli on sosiaalinen ja jokseenkin "koiramainen" kissa. Se kipittää ovelle nuuskimaan vieraita - siinä missä Ulla ovikellon soidessa juoksee sängyn alle. Rölli tykkäisi ulkoilustakin, ja Turussa asuessamme veimmekin sitä aina silloin tällöin valjaissa jaloittelemaan, mutta nykyisen asunnon pihalla lemmikkien ulkoilutus on kielletty, ja lähipuistoissamme juoksee aika usein koiria irrallaan. Siksi Rölli saa nykyään tyytyä ihastelemaan lintuja ja pörriäisiä lasitetulta parvekkeelta käsin - toisinaan se laajentaa maailmankuvaansa ilman lupaa rappukäytävään asti. Joskus kesälomilla M:n mummulassa kissat sentään pääsevät vähän ulos. Toisin kuin Ullaa, Rölliä matkustaminen ei haittaa ollenkaan.


Vielä seniorinakin puuhakkaalle kissalle pitää kerrostalossa keksiä aina jotakin uutta puuhasteltavaa. Muuten riiviö alkaa riiviöpuuhiin - tai kiusaa Ullaa, joka ei tätä nykyä enää oikein jaksaisi painia nuoremman kaverinsa kanssa.

Vaikka riiviökissan puuhastelut ovat joskus raivostuttavia, ovat ne myös ainainen hauskuuden aihe. Rölli tutkii ja tarkastaa kaiken, mitä asunnossa tapahtuu, tunkee koloihin, pusseihin ja laatikoihin, maistelee ja varastaa kaikkea sämpylöistä pilleihin ja pumpulipuikkoihin. Leluiksi kelpaavat yleensä parhaiten asiat, jotka eivät ole kissanlelua nähneetkään (kuten juuri ne pillit ja pumpulipuikot).

Röllistä tuli myös tyyliltään nimensä veroinen. Pitkä turkki kaipaisi säännöllistä hoitoa myös ihmisavuin, mutta harjaaminen on Röllin mielestä kamalinta ikinä, ja turkinhoito rajoittuukin kahden ihmisen voimin tapahtuvaan satunnaiseen pakkoharjaamiseen ja takkujen poistoon.

↧
Search

Syysretki Vallisaareen

September 28, 2017, 11:07 pm
$
0
0
Toissa sunnuntaina säätiedotus näytti koko päiväksi aurinkoa. Siispä pakkasimme eväät reppuun, pyysimme mukaan kaveripariskunnan koiransa kera ja nousimme Vallisaareen vievään laivaan.



Vallisaari oli retkikohdelistalla koko kesän ajan - en tiedä, kertooko enemmän viime aikojen kiireistä vai kesän säästä, että retken toteutus jäi viime tippaan. Vaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ja saari oli todella kaunis myös näin syyskuussa!

Kiersimme kaikki polut ja kolusimme rakennuksista ne nurkat, joihin sai kurkkia - osa saaresta on edelleen suljettuna, koska entisen sotilaskohteen ympäristössä voi olla monenlaisia vaaranpaikkoja, ja merkityillä poluilla on syytä pysyä.




Näin syksyllä suuri osa saaren kahviloista oli suljettu. Sitä ennakoiden meillä oli tosiaan omat eväät mukana: papu-avokadotortillat upposivat retkeilyn jälkeen mainiosti myös kylminä, lisäksi oli teetä termarissa sekä jälkkäriksi yksi omena-pähkinämuffini per nuppi.

Positiivisesti yllättivät helppokulkuiset polut, hyvät opasteet, viihtyisät eväidensyöntipaikat ja useat, ilmaiset vessat. Saaren metsät ovat luonnontilaisuudessaan todella viehättäviä, ja luonnon valtaamat rapautuneet rakennelmat tarjosivat niin historian kuin scifi-dystopioiden ystävien mielikuvitukselle kutkuttavia yllykkeitä. Reittien varrella on jonkin verran opaskylttejä saaren historiasta, mutta minun mieleeni niitä olisi voinut olla enemmänkin. Mikäli kauniit syyssäät vielä jatkuvat, vielä huomenna ehtii vesibussin kyydillä Vallisaareen!



Vietimme saarella melko tarkkaan kolmisen tuntia. Kännykän askelmittariin kertyi päivän aikana lähes 12 kilometriä kävelyä. Kotiin päästyämme olo olikin oikein tervehenkisellä tavalla tuulettunut ja uupunut!


↧
↧

Päähinekauden paluu: neulepanta solmulla

October 8, 2017, 12:07 am
$
0
0

Tällä viikolla sadevihmaiset aamut ovat saaneet minut luovuttamaan kesässä kiinni roikkumisesta. Olen alkanut pukea jalkaan varrelliset sukat, piilottanut kepeät kengät eteisen yläkaappiin - ja käärinyt palelevat korvalehteni taas pitkästä aikaa villaan, ainakin aamun ensimmäisellä kävelymatkalla kotoa junalle.


Ennen varsinaisen pipokauden alkamista kätevä välikausipäähine on (ysärivibainen) panta, ja pimeitä arkiaamuja piristää, että se on uusi. Kerrankin tikuttelin syysasusteeni ajoissa. Yleensä minulle nimittäin käy niin, että vasta ilmojen kylmetessä alan kaivata käsiini paksumpaa ja villaisempaa lankaa - ja sitten aloitan jonkin niin massiivisen projektin, että se valmistuu sitten sopivasti juuri silloin, kun sitä enää ei tarvita, kuten tämä keväällä puikolta pudonnut neulemekko.

Neulepannan juju on se, että palmikkoa muistuttava koriste ei olekaan palmikko vaan solmu! Se muodostuu siten, että kaksi pitkää neulesuikaletta pujotellaan toistensa lomitse. Solmun jälkeen neulotaan loppu päähineestä, ja takaosassa joustinneule levenee. Ohje on Novitalta ja ilmaiseksi luettavissa. Itse käytin lankana 7 veljestä, kuten ohjeessakin on, mutta en olekaan kutisevaa sorttia (ja olen joskus kuvitellut tekeväni villasukkia koko suvulle ja hamstrannut kyseistä lankaa jostakin tarjouksesta). Jos olisin tehnyt pannan jollekulle muulle, olisin valinnut pehmeämmän langan, sillä panta voi helposti kutittaa herkkäihoisen otsaa.

Vaan arvatkaapa, mitä tuli ikävä tämän päähineen kanssa? Pitkää tukkaa! Yhtenä aamuna kiukkupäissäni laitoin tukan ainakin neljästi yrittäessäni väsätä edes jonkinlaista päälakilettiä tähän nykyiseen polkkaan ja lopulta luovutin. Miten kivalta näyttäisikään ranskanletti tai päälaelle koottu nuttura pannan kanssa! Ehkä ensi syksynä...


Tämä blogipostaus on osa Blogisisarten Tervetuloa syksy -sarjaa, jossa nostamme esiin positiivisia puolia tästä pimenevästä vuodenajasta. Eilen Mitäs meille? -blogissa on syksyä vastaanotettu juhlimalla prinsessateemaisia synttäreitä ja huomenna postaa Koruna teemaan sopivan korun esittelyllä. Linkit kaikkiin sarjan postauksiin löytyvät täältä.

↧

Takaisin normaalipainoon - ei laihdutuskuuri vaan korjausliike

October 15, 2017, 4:49 am
$
0
0


Tänään kirjoitan asiasta, joka menee blogin aihepiirien ulkopuolelle. Koska viime aikoina olen itse päätynyt lukemaan monia hyvinvointia ja elämäntaparemontteja käsitteleviä blogeja ja postauksia, päätin itsekin antaa jollekin vertaistukea etsivälle lukijalle mahdollisuuden päätyä lukemaan kokemuksiani.

Vakituiset lukijani tietävät, että viime vuosi oli elämässäni aika vauhdikas: viimeistelin väitöskirjaa erilaisten lyhyiden pätkärahoitusten turvin enkä tiennyt tulevasta muutamaa kuukautta pidemmälle kerrallaan. Kuulumisia kyseleville vastailin, että hyvin menee - ja niinhän se vuosi lopulta menikin, kai, ihan hyvin. Väikkäri paketointiin aikataulussa ja hyvin arvosteluin, ja uusia hommia aina järjestyi.

Vasta kesällä aloin oivaltaa, miten kovan paineen alla olin elänyt ja mitä se oli arkirutiineilleni tehnyt. Kesäkuun alussa kirjoitinkin siitä, kuinka opettelin taas liikkumaan. Uimaan en ole enää kovin usein ehtinyt, mutta uusien työkuvioiden myötä olen nyt tyytyväinen UniSportin vakkariasiakas.

Liikuntarutiini oli kuitenkin vain elämäntapakorjausliikkeen ensimmäinen osa. Toinen osa alkoi vähän myöhemmin kesällä ja vaati enemmän henkisten esteiden ylittämistä kuin liikunnan lisääminen - koululiikuntatraumat oli selätetty jo vuosia aiemmin. Olen koko ikäni ollut normaalipainoinen mutta usein huolissani painostani. Aina silloin tällöin olin yrittänyt pudottaa muutamaa kiloa - aina erittäin kehnolla menestyksellä.

No, nytpä en enää ollutkaan normaalipainoinen. Juhannuksen jälkeen konferenssireissulle lentolaukkua pakkaillessani punnitsin laukun - ja siinä samalla itseni. Olin ollut käymättä vaa'alla yli vuoden ajan, sillä tiesin lihoneeni: moni vaate oli alkanut puristaa ja haudattu kaapin perälle. Tämä vahingossa vaa'alle "joutuminen" oli kuitenkin odotettua suurempi järkytys: painoin noin kymmenen kiloa enemmän kuin se kroppa, jossa - plus miinus muutama kilo - olin suunnilleen koko aikuisikäni viettänyt. Onneksi olin juuri lähdössä reissuun, enkä voinut ryhtyä hätiköityihin toimenpiteisiin (kuten mehupaastolle), vaan päätin miettiä tilannetta kunnolla.



Tajusin, että olen pelännyt lihomista tosi paljon, johtuen ainakin osittain siitä, että lähipiirissä on joutunut seuraamaan monen ihmisen tuskailua ylipainon ja siihen liittyvien sairauksien kanssa. Uskoin, että olisi vain vääjäämätön ajan kysymys, koska minäkin lihoisin, ja kun niin kävisi, en enää koskaan pääsisi kiloistani eroon. Nyt kun kolmenkympin rajapyykki oli ylitetty ja lihominen nähtävästi viimeinkin alkanut, olin kauhuissani ja varma, että koska olin noin vuodessa kerryttänyt kymmenisen kiloa, mikä olisikaan tilanne viiden vuoden päästä! Ilman tätä nykyään pinnalla olevaa Vaakakapina-liikettä olisin varmaan aloittanut jonkin pussikeittokuurin, epäonnistunut siinä, syönyt ahdistukseen vähän lisää, ja itsensä toteuttava kierre olisikin ollut valmis. Päätin kuitenkin olla järkevä ja miettiä kunnolla, mikä oli vuoden aikana mennyt vikaan ja mitä pitäisi muuttaa. Olin nimittäin kuvitellut syöväni ihan ok: arkikokkailuissamme on paljon kasviksia, täysjyvää ja hyviä rasvoja.

Perusasiat olivat ehkä kunnossa, mutta isoin ongelma oli, että stressivuoden aikana olin hukannut fiiliksen siitä, milloin olin nälkäinen ja milloin kylläinen. Olin kirjoittanut sokerihumalan voimin ja skipatun lounaan jälkeen iltapäivällä mättänyt sushibuffetissa lautastolkulla, syönyt jättimäisiä lounaita "varastoon", jotta jaksaisin loppupäivän, ja tissutellut alkoholiakin harva se viikonloppu. Olin huonon keskittymisen etätyöpäivinä napostellut tylsyyteen, leiponut välttelytekemisenä ja palkinnut itseäni milloin milläkin herkulla.

Päätin pitää parin kuukauden ajan ruokapäiväkirjaa. Siinä en todellakaan laskenut kaloreita, ihan vain vihkoon kirjoitin ylös rehellisesti, mihin aikaan söin ja suunnilleen mitä söin. Ensimmäinen tavoite oli syödä neljä tai viisi kertaa päivässä kunnollista ruokaa: lakkasin sekä skippaamasta lounaita että napostelemasta turhia välipaloja. Lisäksi opettelin tunnistamaan nälkää ja kylläisyyttä nälkämittaritaulukon avulla. Mittari löytyy Mielenterveystalon Irti ahminnasta -sivuilta: siis merkkasin päiväkirjaan numeroina, kuinka kova nälkä oli ollut ja kuinka täyteen maha tuli. Lisäksi pohdiskelin onnistumisia ja epäonnistumisia: pistin merkille, että kerrankin mummulassa käydessäni onnistuin syömään sopivan määrän - ei joulupöytä-ähkyä, vaikka sellaisen vaara oli olemassa, tai mietin, mistä johtui epäonnistuminen, kun löysin itseni napostelemasta kahdeksatta kaurakeksiä suoraan kaapissa olevasta pussista (liian kevyt lounas).

Opettelin suunnittelemaan välipaloja. Opettelin muistamaan, että buffet-ähkystä ei tule hyvä vaan paha olo, samoin kokonaisen karkkipussin syömisestä. Opettelin sanomaan "ei kiitos" ja lopettamaan syömisen, kun maha oli täynnä, vaikka joku olisi tyrkyttänyt lisää, vaikka lautasella olisi vielä ollut ruokaa, vaikka olisin maksanut enemmästä. Söin edelleen suklaata, sushia ja vaaleaa leipää, mutta kohtuudella. Yllättäen se kohtuumäärä karkeissakin alkoi riittää, kun alla oli riittävästi oikeaa ruokaa. Join edelleen viiniä ja olutta, mutta vain silloin kun oikeasti teki mieli, en esimerkiksi sosiaalisesta paineesta tai "kun kerran ilmaiseksi tarjotaan".

Kävin vaa'alla pari kertaa viikossa, mutta muistutin itselleni jatkuvasti, että syön paremmin, koska haluan voida paremmin, en siksi että muuttuisin välittömästi paremmaksi ihmiseksi, jos vaaka vain näyttäisi sitä tutumpaa kymmenlukua. Edelleen tunnen näyttäväni kamalalta niinä päivinä, kun väsyttää, turvottaa ja tukka on likainen - ja hyvinä päivinä olin ihan yhtä tyrmäävän tyylikäs korkeammallakin painoindeksillä. Halusin takaisin vanhaan painooni, koska viihdyn kevyemmässä kropassa paremmin (samalla tavalla kuin vaikka hiustyyli tuntuu tai ei tunnu "omalta"), haluan käyttää vaatekaappini aarteita ja jaksaa kävellä portaat työpaikkani neljänteen kerrokseen ilman että tuntuu siltä kuin kantaisin mukanani ylimääräistä rinkkaa.

Yllätyin, kun paino kääntyikin hitaaseen laskuun pelkästään näillä muutoksilla, joiden noudattaminen loppuelämän ajan ei tunnu ylivoimaiselta tehtävältä. Nyt olen remppaillut elämääni nelisen kuukautta ja laihtunut kuusi kiloa. Olen taas normaalipainon puolella ja normaalin painonvaihteluvälini puitteissa. Pari kiloa saisi vielä lähteä, jotta ensi kesänä mahtuisin rakkaaseen vintage-nahkatakkiini. Mutta oikeastaan sillä ei ole paljonkaan väliä. Tärkeintä on, että maailmanloppu (ja metabolinen oireyhtymä) ei tullutkaan, vaikka lihoin. Voi olla, että joskus taas tulee uusia stressaavia aikoja, jolloin rutiinit menevät uudestaan rikki: opin nimittäin myös sen, kuinka vaivihkaisesti kilot kertyvät, kun paketti on sekaisin. Nyt kuitenkin tiedän, että osaan kyllä tarvittaessa taas korjatakin tapani.

Postauksen kuvat Freephotos.cc
↧

Virkkaushurahdus: Kalevala CAL

October 26, 2017, 7:19 am
$
0
0

Tässä nelikossa lempparini on Suuri tammi alaoikealla.

Neulominen on minun juttuni, virkkaaminen taas vähän plääh. Siitä tulee etusormeen rakko ja tylsää, muhkuraista pintaa. Tai niin ainakin luulin. Luulin myös, etteivät yhteisölliset käsityötempaukset olisi minun juttuni. Minullahan on aina ideoita ilman muoti-ilmiöitäkin, ja tietyssä tahdissa etenevä projekti loisi liikaa paineita silloin, kun käsitöille ei vain ole tarpeeksi aikaa.

Sitten kaveri vinkkasi minulle Kalevala CAL -peittoprojektista. Liityin Fb-ryhmään kuulostelemaan, mitä tapahtuu - pitäähän suomen kielen tutkijan ja käsityöihmisen olla perillä tällaisesta jutusta. Ennen ensimmäisen ohjeen julkaisua ajattelin vielä, että vain seurailen ja laitan ohjeet muistiin odottamaan hetkeä, jolloin olisi tarvetta ja aikaa isolle peittoprojektille.

Näistä tykkään eniten alavasemmalla olevasta Tuonelan joutsenesta, joka oli kyllä aika vaikea!

Sitten tuli ensimmäinen ohje. Hommasta vinkanneen kaverin lisäksi pari muutakin tuttua ryhtyi virkkaamaan. No jos minäkin tämän palan kokeilen, ajattelin, ja kaivoin lankalaatikosta vuosia sitten tekemättä jääneisiin joululahjasukkiin varattua Seiskaveikkaa. Tein ensimmäisen palan, sitten toisen... ja kuudennentoista.

Toisena ruutuna julkaistu Sotkan pesä (yläoikea) oli huikean hauska tehdä!

Kaksi palasta viikossa on sen verran hidas tahti, että tänä kiireisenä syksynä olen juuri ja juuri pysynyt vauhdissa. Taukopäiviäkin on tullut sen verran, ettei rakkoja ole päässyt syntymään. Virkkuukoukuttavinta (pun intended) on se, että joka pala on erilainen ja joka ohjeessa oppii jotakin uutta. Ennen tätä projektia en ollut koskaan ennen tehnyt edes kohosilmukoita, nyt sujuu jo monimutkaiset erikoispylväätkin. Ryhmässä näkee erilaisia värisommitelmia ja väistämättä alkaa miettiä, millaisen yhdistelmän jämälangoistaan tällä kertaa keksisi. Kovin sosiaalinen kässäilijä en kyllä vieläkään ole (olen ryhmässä aika hiljaa), mutta selvästi minäkin jotakin tällaisesta yhteisöllisyydestä saan irti.

Muut käsityöt ovat jääneet paitsioon, ja jämälankoja on pitänyt täydentää uusilla kerillä. Vähän harmillista on, että ennen talven tuloa valmiiksi aiottu neuletakki on edelleen vailla hihoja, ja voi olla, että kukaan tuttu ei tällä kertaa saa itse tehtyä joululahjaa minulta. Yhtään palaa en ole vielä raaskinut jättää väliin yllä kerrotuista koukuttavista syistä johtuen. Peitostani taitaa siis tulla aika suuri. Välillä kyllä yritän muistuttaa itseäni, että ei haittaa ketään, vaikka vähän olisinkin jäljessä tai skippaisin edes ne vihjaillut ekstra-ruudut. Ja taas kuitenkin on sunnuntai, jonka istun sohvan nurkassa virkkuuni kanssa, jotta saan ryhmän kiinni ennen maanantaiaamun uutta ohjetta!

Kaikista ruuduista tähän asti lempparini on yläoikealla näkyvä Väinölän viljavat vainiot, vaikka jouduinkin sitä vähän purkamaan.

Muita Kalevala-peittoon tai muihin KAL/CALeihin hurahtaneita?

Kaikkien kuvissa näkyvien palojen ohjeet ja lisätietoa projektista ja sen tekijöistä löytyy siis Kalevala CALin omilta sivuilta!
↧
↧

Blogimiittailua Tampereella

November 5, 2017, 3:35 am
$
0
0
Muinoin blogini alkuaikoina blogimaailma oli mielestäni paljon yhteisöllisempi, sillä blogeja oli vähän ja bloggaaminen oli melko pienen piirin harrastus. Minäkin, pienen palstani kanssa, pyörin samalla keskustelufoorumilla nykyisten isojen nimien kanssa, osallistuin blogiristeilylle ja muihin miitteihin. Jossain vaiheessa piirit sitten erkaantuivat, osasta blogeista tuli isoja ja ammattimaisia, jotkut lopettivat, ja uusia ilmaantui kuin sieniä sateella. Samoina vuosina itse siirryin opiskelijasta päivätöihin ja elelin välitilassa kahden kaupungin välillä, minkä vuoksi aikaa vanhalle harrastukselle oli paljon vähemmän. Lukuunottamatta satunnaisia kertoja avecina inspiraatiopäivissä yhteisöllisyys ja muiden bloggaajien tapaaminen siis jäi unholaan, ja myönnän, että olen sitä puolta tässä harrastuksessa kyllä kaivannut.

Siksi päädyin klikkaamaan yhdessä Facebook-ryhmässä näkemääni linkkiä, jonka seurauksena päädyin osaksi Blogisisaret-porukkaa. Se on ryhmä eri-ikäisiä ja erilaisissa elämänvaiheissa olevia ihmisiä, jotka bloggaavat erilaisista aiheista, mutta kaikkia yhdistää halu kehittyä bloggaajana ja luoda yhteisöllisempää blogikulttuuria. Blogisisarten kanssa toteutettiin mm. Tervetuloa syksy -postaussarja, johon osallistuin. Tähän asti olemme jakaneet vertaistukea Fb:ssä, mutta lokakuun lopulla vuorossa oli ensimmäinen kasvokkaistapaaminen! Sisaria on ympäri maata, ja miittipaikaksi valittiin Tampere, rakas entinen kotikaupunkini, jonne aina hyvän syyn keksittyäni mielelläni matkustan.


Päivä aloitettiin Tammelantorin laidalla sijaitsevassa kahvilassa nimeltä Alleduuri. Kyseinen kahvila on erityislaatuinen siksi, että se keskittyy huomioimaan monenlaiset allergiat ja ruokavaliorajoitukset. Sieltä saa yhtä lailla vegaani kuin keliaakikko valita tiskistä useamman tuotteen väliltä (sen sijaan että joutuisi pyytämään takahuoneesta tuotavaksi jonkin oman korvikkeen), ja tarjottavaa löytyy myös harvinaisempia rajoituksia omaaville. Joukkomme valtasi kahvilan viihtyisän yläkerran ja siellä tutustuimme ihmisiin blogien takana herkkuja maistellen.

Alleduurin tuotteissa parasta on, että suklaakakkua tai kasvispiirakkaa syödessä ei todellakaan olisi arvannut tuotteen olevan millään tavalla -ton! Maku, koostumus ja ulkonäkö ovat kohdallaan, ja kahvilaa pidetään suurella sydämellä. Suosittelen siis lämpimästi visiittiä kahvilaan niin ruokarajoitteisille kuin muillekin Tampereella pyöriville. Bloggaajaryhmänä saimme maistelusetistä alennusta mutta ilman postausvelvoitetta, joten suositus lähtee täysin omista makunystyröistä!


Päivä jatkui Vapriikin museonäyttelyissä, pääsin siis käyttämään Museokorttiani taas kerran. Olin ihan unohtanut, kuinka suuri Vapriikki olikaan - tai sitten se on laajentunut sitten edellisen käyntini, joka on sijoittunut jonnekin vuoteen miekka ja kirves... Siellä pyöriessä iltapäivä hujahti vauhdilla ja kohta olikin taas ruoka-aika. Illalliseksi söin mainion meze-lautasen, ja pian sen jälkeen pitikin jo kammeta itsensä kohti rautatieasemaa ja kotia.



Miittiin osallistuivat kirjoittajat seuraavien blogien takaa:




Lämmin kiitos kaikille kivasta päivästä, ja toivottavasti tavataan pian uudestaan ja saadaan mukaan vielä muitakin sisaria, jotka eivät tällä kertaa päässeet paikalle!

Miittipostauksia löytyy jo myös Kotomo- ja Turkooseja unelmia -blogeista!
↧

Mitä syödä kasvisruokapäivänä - reseptivinkit arkeen

November 15, 2017, 7:13 am
$
0
0
Tänä syksynä ei juuri ole tullut tehtyä uusia innovaatioita kokkailujen suhteen, vaan on pysytty tutuissa ja turvallisissa resepteissä. Mitä meillä sitten normipäivinä syödään, ja millaiset ruuat pysyvät arkiruokalistalla vuodesta toiseen? Kokosin tähän postaukseen kotitaloutemme luottoreseptit, omat tai muualta löydetyt, jospa niistä olisi iloa jollekulle, joka etsii uusia ideoita helppoihin kasvisruokiin.

Salaatit

Tavallisin salaatti meillä varmasti on ihan sellainen perussetti lehtisalaattia, kurkkua, tomaattia ja mahdollisesti oliiveja, fetaa ja sipulia. Joskus kuitenkin tuoreetkin kasvikset uppoavat paremmin vähän enemmän maustettuina, ja silloin teen aasialaistyyppistä nuudelisalaattia joko nuudeleilla tai ilman. Alkuperäinen ohje löytyi Helsingin Sanomista. Nuudelittomasta variantista, jossa käytetään kesäkurpitsasuikaleita, tein taannoin oman postauksensa. Alkuperäisen ohjeen kastikemäärä ei muuten riitä yhtään mihinkään - soosi on nimittäin niin herkullista, että sitä tekee mieli lotrata reilummin!



Curryt

Salaattia paremmin näin talviseen aikaan ainakin minulle maistuvat lämpimät ja mausteiset ruuat, joihin kuitenkin halutessaan voi upottaa aika suuren osan päivän kasviskiintiöstä. Meillä syödäänkin aika usein erilaisia variaatioita curryista. Lempparini intialaisissa ravintoloissa ovat kotijuustoruuat, ja lähimarketista löytyvä uutuusjuusto Mifu onkin arkikokkailuissa löytänyt paikkansa nimenomaan curryissa. Kookosmaitoversioissa proteiinina toimii yleensä tofu. Blogistakin löytyykin jo useampi helppo curryresepti:

Kukkakaali-cashewpähkinäcurry


Mifu-cashewpähkinäcurry

Kevyt Mifu-pinaatticurry


Tofu-kookoscurry


Jos riisi intialaisen curryn kyljessä kyllästyttää, suosittelen kokeilemaan vaihteluksi nopeita pannulla paistettavia chapati-leipäsiä. Neljä kämmenen kokoista leipää syntyy niinkin monimutkaisella reseptillä kuin

4 dl jauhoja (osa voi olla täysjyvää)
2 dl jogurttia (myös soijaversio kelpaa)
1 tl suolaa

Ja leivät taputellaan siis noin sentin paksuisiksi lätysköiksi ja paistetaan pannulla öljyssä kullanruskeiksi. Niillä on kätevä kaapia herkkucurryn viimeiset kastikepisarat lautaselta!


Keitot

Jo tuntuu keittopäivältä, meillä keitellään yleensä tätä Chocochilin klassikkokeittoa: maapähkinä-bataattikeitto ei kyllä ole kevyttä keittoa nähnytkään. Paras kasvissosekeitto ikinä, eikä kaipaa minkäänlaisia modauksia. Tämänkin kanssa meillä muuten aika usein syödään noita yllä mainittuja jogurtti-leipäsiä.


Toinen lämmittävä ja moneen kertaan hyväksi havaittu keittoresepti on napattu Hesarista talteen. Tomaattinen maissikeitto valmistuu meillä kyllä ihan ilman mitään tomaattien kalttaamisia ja purkkimaissista, mutta herkullista siitä tulee silti. Toki jos sattuu tarttumaan kaupasta mukaan suht vahva chili, tästä tulee kyllä aika ärtsyä settiä. Tottumattomimpien makunystyröiden kanssa kannattaa siis hieman tarkkailla chilin määrää.

Maissikeiton kanssa samassa jutussa aikanaan julkaistiin myös maissileivän ohje. Se sopii keiton kaveriksi niin hyvin, että on tullut perinteeksi leipaista semmoinen samalla kertaa. Purkkimaissista onnistuu sekin, vaikka ohjeessa kuullotellaan tuoretta. Toki edelleen joudun joka kerta googlaamaan, kuinkakohan monta desiä 125 g jauhoja oikein mahtoikaan olla.

Muut

Joskus viikonloppuna on aikaa kokkailla vähän pidemmän kaavan mukaan. Silloin tulee usein tehtyä lasagnea tai uudempaa herkkulöytöä, italialaista munakoisovuokaa eli parmigiana di melanzanea. Lasagneen mielestäni paras jauhelihan korvaaja on Härkis, ja oma hyväksi havaittu reseptini löytyy täältä.


Parmigiana di melanzane löytyi - mistäpä muualtakaan kuin Hesarin ruokasivuilta.

Munakoisoruokiin löytyy vielä pari muutakin luottoreseptiä. Nimittäin jos aikaa on liian vähän vuoan kypsyttelyyn mutta mieli tekee silti mozzarellaa, munakoisosta voi tehdä "pihvejä" eli kunnolla paistettuja siivuja, joiden väliin reilut siivut mozzarellaa, tuoretta basilikaa ja loraus balsamicoa. Idea löytyi Viini-lehden sivuilta vuosia sitten. Munakoisoa kohtaan epäluuloisille suosittelen taas Siskot kokkaa -blogissa kauan sitten julkaistua mausteista grillireseptiä, joka onnistuu kyllä aivan mainiosti uunissakin grillivastuksen alla.

Mitäs teillä kokataan toistuvasti?
↧

Minun bullet journalini

December 5, 2017, 6:04 am
$
0
0

Taidan olla muodissa vähän jälkijunassa (kuten aina), mutta pitihän olla varma, että tämä intoilu ei jää lyhytaikaiseksi, ennen sen jakamista blogissa. Olen keväästä asti kantanut laukussani bujoa eli bullet journalia, siis sellaista uudentyyppistä modernia paperikalenterin ja organisoidun muistikirjan risteymää.

Tässä postauksessa en kuitenkaan jaa kuvia kauniisti kuvitetuista aukeamista, sillä minun bujoni on juuri niin pragmaattinen kuin itsekin olen. Ainoat piirrokset sen sivuilla ovat neuleohjeitten tuunailuun liittyviä kaaviohahmotelmia. Muutenkin sitä on täytetty sotkuisella käsialalla tärisevässä bussissa milloin milläkin kynällä, joka on sattunut mukana olemaan.

Haluankin lähinnä jakaa ideani siitä, millainen bujo minulla toimii. En nimittäin lähtenyt täyttämään sitä tyypillisten bujo-ohjeiden mukaan. Tyypillisesti mainitaan, että bujossa pitäisi olla vähintään neljä osaa: sisällys, "tulevaisuusloki", kuukausiaukeama ja päiväsivu (ks. perinteiset bujo-ohjeet esimerkiksi täältä englanniksi). Minun kirjastani näistä ainoastaan sisällysluettelo löytyy. Olenkin vähän epävarma, voiko minun organisoitua muistikirjaani kutsua bujoksi ollenkaan.

En tehnyt kalenterityyppisiä aukeamia, koska en pitänyt niitä ollenkaan tarpeellisina. Kalenterina olen jo vuosia käyttänyt kännykässä ja koneella toimivaa sähköistä kalenteria, joka tarvittaessa piippailee muistutellen, missä minun pitäisi milloinkin puolen tunnin päästä olla. Sähköisestä kalenterista kuitenkin puuttuvat ne tyhjät muistiinpanosivut, enkä ole oppinut hyödyntämään vaikkapa sähköisiä tehtävälistoja ollenkaan. Minun bujoni onkin kestoversio perinteisistä muistilapuista, ja ulkoistan sinne monenlaisia asioita, joita juolahtelee mieleen pitkin päivää mutta joita ei sitten enää myöhemmin muistaisikaan ilman ylös kirjoittamista.

Muistikirjastani löytyy muun muassa

- lista kirjoista, jotka pitää joskus lukea
- lista kirjoista, jotka olen tänä vuonna lukenut
- joululahjaideoiden lista (aloitettu syyskuussa)
- käsityöideoiden lista
- blogipostausideoiden lista

Lisäksi se sisältää kuukausittaisia tehtävälistoja, jotka sisältävät ärsyttäviä pikkuhommia, kuten hammaslääkäriajan varaaminen, joita aina lykkään ja unohdan tehdä. Puolivuotisen kuntokuurini ajalta kirjasin kuukausittaiset liikuntakerrat muistikirjaan, ja sinne täyttelin toisinaan ruokapäiväkirjaakin. Lisäksi sivuille on kertynyt käsitöihin liittyviä piirrusteluja sekä monenlaisia tilapäisiä tehtävä- ja ostoslistoja ja päiväkirjamaisia merkintöjä reissuihin ja tapahtumiin tai ihan vaan yksittäisiin silppuisiin ja sekaviin päiviin liittyen. Käytössäni oleva kirja on saman näköinen etu- ja takapuolelta: toisen kannen takana on arkiset muistiinpanot, toinen puoli taas toimii muistikirjana työasioissa, esimerkiksi kokouksissa ja seminaareissa, jos ei muuten ole tarvetta pitää läppäriä mukana.

Entä mitä muistikirjassani ei ole? Kuten jo totesin, kauniisti koristeltuja sivuja on turha etsiä. Ei löydy mietelauseita eikä muita värejä kuin kuulakärkikynänsinistä. Turhuuksia kyllä löytyy: bujoni on ensisijaisesti paikka, jonne voi matalalla kynnyksellä ulkoistaa mitä tahansa mieleen tulevaa. Koen kirjasta olevan minulle ihan konkreettista hyötyä, sillä muistiin kirjattuna asioita vain tulee tehdyksi helpommin: kun olen merkinnyt elokuun tehtävälistaan hammaslääkäriajan varaamisen, todella varaan sen ennemmin kuin siirrän sitä taas eteenpäin syyskuun listaan, ja kun ostoslistassa lukee, että kauneusmessuilta kannattaisi ostaa seerumia ja käsivoidetta, muistan ostaa niitä ja ehkä jättää sen kaappiin unohtuvan heräteostoskynsilakan ostamatta.

Entä kiinnostaako bujoilu ruudun sillä puolella? Pitäisikö oman muistikirjasi olla ensisijaisesti käytännöllinen vai nätti?

↧
Search

Istutetun hihan neulominen ylhäältä alas

December 13, 2017, 7:17 am
$
0
0
Neuloin tässä syksyn mittaan neuletakkia kirpputorilta ostamastani langasta, jota ei enää kaupasta löydy. Vitosen pussissa lankaa oli sen verran naftisti, että valitsin ohjeen tarkkaan: tähän se varmaan riittäisi. Ohjeen mukaan neuletakki tehtiin perinteisesti palasina ja ajatuksena oli noudattaa ohjetta kerrankin ihan kiltisti. Hihoja aloittaessani kuitenkin alkoi huolestuttaa: mitä jos lanka loppuisi sittenkin kesken ja toinen hiha jäisi muutamaa pöljää senttiä vajaaksi.

Päätinkin siis modailla ohjetta siten, että tekisin hihat alhaalta hihansuusta aloittamisen ylhäältä alas päin eli poimimalla aloitussilmukat yhdistetyistä etu- ja takakappaleista. Näin voisin tarpeen vaatiessa jättää hihat vajaamittaisiksi, jos lanka näyttäisi käyvän vähiin, enkä joutuisi purkamaan mitään.

Pähkäilin itsekseni, kuinka istutetun hihan ohje muutetaan ylhäältä alas neulottavaksi, ja lopputuloksesta tulikin aivan oivallisen siisti, selvästi parempi kuin irtonaisina paloina neulottavista hihoista yleensä. Minun tyylilläni kun ommeltu hihasauma tahtoo helposti kiristää tai muuten vain olla ruman näköinen, vaikka kuinka huolellisesti jäljittelisin silmukoita.


Miten tämä pähkäilyketju sitten meni? Toivottavasti osaan selittää sen riittävän ymmärrettävästi, jotta joku muukin vastaavaa ratkaisua haikaileva voisi saada hommaan apua!

1. Poimitaan silmukan hiha-aukon laidoilta. Poimittavien silmukoiden määrä on se, mitä irtonaisena neulottavassa hihassa on kaikkein leveimmässä kohdassa, siis ennen kaarroketta muotoilevia kavennuksia. Minun neuletakissani määrä oli 84 silmukkaa.

2. Vaikka kaikki silmukat onkin jo poimittu, aloitetaan neulominen yläosasta lyhennetyin kerroksin. Aloitussilmukoiden määrä on se, mikä alhaalta ylös neulottavassa hihassa jää pääteltäväksi aivan viimeiseksi kaarrokekavennusten jälkeen. Ohjeessa, jota seurasin, laskin ensimmäisen kerroksen silmukkamäärän vähentämällä leveimmän kohdan silmukkamäärästä kavennettavien silmukoiden määrän: 84 - 2x (5+2+14+4) = 34. Neuloin siis poimituista silmukoista ensimmäiseksi vain 17 silmukkaa olkasauman kummaltakin puolelta, sitten käänsin työn ja jatkoin tasona. Kuva selventää tässä kohdin, mitä tarkoitan!

3. Kerroksia pidennetään samaa tahtia kuin toiseen suuntaan neulottavassa hihassa tehtäisiin kavennuksia. Seuraa siis ohjeessa olevia kaarrokekavennuksia väärään suuntaan ja pidennä kerroksia yhdellä tai useammalla silmukalla niin kauan, että kaikki aluksi poimitut silmukat ovat käytössä ja hihaa voi alkaa neuloa pyörönä.

4. Jos ohjeessa on hihaan lisätään silmukoita kädensuusta kohti kainaloa, kavenna vastaavasti sopivin välimatkoin, jotta hihansuusta tulee oikean levyinen. Kerroksen vaihtumiskohta ja kavennuskohta tulee kainaloon, pidä siinä vaikka silmukkamerkkiä. Muista päätellä hihansuu joustavasti, sillä näin päin tehtynä se voi helposti jäädä kireäksi.



Kysy, jos ohjeessa jokin kohta oli vaikeasti selitetty! Teetkö neuleet ennemmin palasina vai yhtenä kappaleena?

↧
↧

24 kysymystä joulusta (epäjouluihminen vastaa)

December 19, 2017, 4:41 am
$
0
0
Bongasin Fit fat mama -blogista pienen jouluisen meemin, ja koska yhtäkään jouluaiheista postausta ei tässä blogissa ole nähty vuosikausiin, laitetaan nyt sentään yksi sellainen kerrankin tulemaan. Ehkä näistä vastauksista paljastuu, miksi en juuri kirjoita jouluvalmisteluista!




On joulun aika, mitä luet?

Samaa mitä muutenkin eli hyviä kirjoja :) Joululomalla nimenomaan on aikaa lukea kaunokirjallisuutta ja jättää työn puolesta lukeminen vähemmälle. Usein saan jonkin uudehkon romaanin myös lahjaksi ja pääsen sitten aloittamaan sen viimeistään junamatkalla joulunvietosta kotiin.

Suosikkijouluelokuva?

En katso jouluteemaisia leffoja. Odotan kuitenkin, että loman aikana on aikaa piipahtaa elokuvissa katsomassa uusin Star Wars.

Missä vietät mieluiten pyhät?

Ollaan jo vuosikaudet matkustettu jouluksi puolison sukulaisten luokse Pohjois-Pohjanmaalle. Päästään käymään siellä niin harvoin, että joululoma on luonteva aika reissata, ja jouluhössötyksen keskellä tulee väistämättä juhlafiilistä, vaikkei itse jaksaisikaan hössöttää. Bonuksena on tietty myös, että pohjoisempana on aika paljon todennäköisemmin jouluna lunta kuin pääkaupunkiseudulla.

Lempijoululaulu?

Tässä kohdin myönnän olevani sentimentaalinen ja vanhanaikainen. Tykkään Konsta Jylhän joululaulusta, Sylvian joululaulusta ja Tontusta. Pirtsakat rallatukset hajottavat päätä aika tehokkaasti, erityisesti kaupoissa pahimpaan ruuhka-aikaan.

Milloin avaatte lahjat?

Milloin mitenkin. Etukäteen saatuja lahjoja ei roudata joululomareissulle aattoa varten säästettäviksi, vaan avataan jo ennen joulua ja muutenkin paketteja tulee vähän tiputellen. Suurin osa toki avataan aattona yhdessä.

Osaatko nimetä kaikki joulupukin porot?

No en tod. Mutta niiden nimet ovat muutenkin ihan väärin, kuten yllä linkkaamassani tieteellisessä joululaulupotpurissa todetaan.

Mitä joulun traditiota odotat eniten tänä vuonna?

Tänä vuonna olen aika pahasti loman tarpeessa, joten eniten odotan lepäämistä ja useamman päivän breikkiä töistä. Ja tietty joulu on aina hyvä syy nähdä kauempana asuvaa perhettä ja sukua, niin omaa kuin puolison.

Oikea vai muovinen joulukuusi?

Oikea on parempi, ainakin niin kauan kuin ei itse tarvitse siivota neulasia :D Omassa kodissa meillä ei vielä koskaan ole ollut minkäänlaista joulukuusta, sillä ei ole joulua kotona koskaan vietetty. Jos vietettäisiin, ehkä hakisin jonkinlaisen aidon minikuusen.

Kaikkien aikojen suosikkisi jouluherkuista?

Rosollista olen tykännyt paljon jo lapsesta saakka. Muita herkkuja ovat sienisalaatti ja kaikki kalaruuat silakkarullista savusiikaan. Riisipuurosta ja luumukeitosta tykkään myös ihan perinteisinä versioina, ja tietty kaikenlaista joulumakeaa tulee syötyä myös.

Rehellisesti: kumpi on parempaa, lahjojen antaminen vai saaminen?

Kumpikin on parasta silloin, kun lahja oikeasti osuu kohdalleen. 

Oudoin saamasi lahja?

En muista saaneeni mitään kovin kummallisia lahjoja ikinä. Lapsena eniten ärsytti saada vuodesta toiseen monta kokoa liian isoja kerrastoja, isoimpiin niistä en varmasti vieläkään olisi kasvanut tarpeeksi.

Millainen lahjojen paketoija olet?

Huono, laiska ja ekologinen. En oikein tajua, miksi pitäisi nähdä kauheasti vaivaa pienen hetken olemassa olevaa pakettia varten. Ja niistä värillisistä papereista tulee ihan kamalasti jätettä, jota ei voi edes kierrättää. Jätän paketoimatta sen minkä voi, säästän ja käytän uudelleen sekä naruja, papereita että lahjakasseja. Jos uutta paperia tarvitaan, käytän ruskeaa pakkauspaperia tai sanomalehteä.

Miltä perinteinen joulupaitasi näyttää?

En käsitä sitäkään, että pitäisi olla jokin erityinen joulupaita. Reissuun pakkaan kyllä varmaan jonkinlaisen tavallisen punaisen villapaidan messiin, koska omistan sellaisia useita.

Oletko koskaan tehnyt piparkakkutaloa?

Kyllähän niitä lapsena joskus äidin kanssa yritettiin. Muistan, että se oli hermoja raastavaa räpeltämistä, jossa sokerilitku poltti sormet. Luulen, että jätän sen osaaville tulevaisuudessakin.

Suosikkipuuhasi joululomalla?

Laiskottelu, ihmisten tapaaminen, lukeminen, käsityöt ja ulkoilu (jos on hyvä sää).

On jouluaatto, mitä kupissasi on?

Glögiä.

Jos voisit ostaa ainoastaan yhden lahjan tänä vuonna, kuka sen saisi?

Puolisolle menisi.

Mitkä värit tekevät joulusi?

Kannatan perinteistä punaista ja vihreää, ympäri vuoden.

Mistä jouluperinteestä et pidä tai minkä skippaat vuosittain?

Skippaan aika montakin jouluperinnettä, mm. tänä vuonnakin kaiken leipomisen, siivoamisen ja koristelun. Jouluruuista skippaan ainakin maksalaatikon, mutta saa nähdä, selviänkö maistamatta kinkkua.

Oletko viettänyt joulua muualla kuin kotimaassasi?

En. Jos olisin ulkomailla 24. joulukuuta, tuskin viettäisin joulua ollenkaan.

On jouluaterian aika, mitä lautasellasi on?

Sitä mitä jouluaaton kyläpaikassa tarjotaan. 

Valkoiset vai värikkäät jouluvalot?

Valkoiset ehdottomasti: vilkkuvat värivalot ovat kamalia.

Kummasta pidät enemmän, jouluaatosta vai -päivästä?

Kaipa aatto se jouluisin hetki on.

↧

Heippa 2017, tervetuloa 2018

January 1, 2018, 1:51 am
$
0
0
On perinteisen vuosikatsauksen aika! Vuoden 2016 katsaus päättyi toteamukseen, että on vaikea kuvitella elämää vuoden päähän, sen verran suurten muutosten ja epävarmuuksien keskellä vuosi sitten elelin. Ainoa tavoite, jonka vuodelle 2017 asetin - selvitä kunnialla väitöksestä ja nähdä elämää sen jälkeenkin - toteutui. Kirjoitin jännittävästä päivästä vähän jälkijunassa blogiinkin.

Loppuvuosikin järjestyi lopulta paremmin kuin uskalsin vuoden alkaessa toivoa. Kesällä aloitin uuden, kivan työn Helsingissä ja sanoin heipat Turulle ja Onnibussille. Nykyinen projektihomma jatkuu vielä toukokuun loppuun. Sen jälkeen tuleekin sitten taas jotakin uutta. Alkavalle vuodelle on nimittäin jälleen luvassa isoja asioita, jotka tulevat näkymään blogissakin sitten aikanaan. Tiedän, että on ilkeää vihjailla salaisuuksista, mutta toistaiseksi uskallan kertoa vain, että syksyn aikana useampikin kolmikymppispostauksessa lausumistani unelmista otti hienovaraisia askeleita eteenpäin, ja suunnitelmat tarkentuvat kevään edetessä.

Väitösstressistä toivuttuani oli sopiva hetki tarkistaa elämäntapoja, sillä kuten viime vuoden katsauksessa kirjoittelin, stressaava 2016 tappoi kuntosali-innostukseni, ja tammikuun yritelmä ryhmäliikuntatunneille paluusta jäi yritelmäksi. Kesällä totesin, että en enää mahtunut vanhoihin kesävaatteisiin. Väitöksenjälkeisen elämän asettuessa uomiinsa voimavaroja oli käytettävissä enemmän, ja uusi yritys liikuntarutiinin palauttamiseksi onnistuikin paremmin. Vähän myöhemmin remppasin ateriarytminkin kuntoon. Syksyllä voinkin paremmin kuin pitkään aikaan, ja lokakuussa kaikki vaatekaapin housut menivät taas jalkaan.


Käsitöiden saralla tein kerrankin itselleni villasukat ja muina pikkutöinä annoin väikkärini ohjaajille sekä vastaväittäjälleni lapaset ja sukat. Talven isompi työ oli toiseen kertaan toteutettu palmikkoneuletakki, ja kevättalvella tuli tikuteltua vielä yksi pipokin. Pitkin talvea neuloin myös mekkoa, joka "sopivasti" kevään korvalla valmistuikin, kun säät muuttuivat paksulle vaatteelle liian lämpimiksi. Kesän tikuttelin superohutta pitsineulehuivia, joka odottaa edelleen pieniä korjauksia - ehkä ensi kesänä saatte kuvia siitä - mutta pienempiä töitä valmistui pari: salomoninsolmuilla virkattu kesähuivi, nopeat neuletossut, ja syksyn alkajaisiksi varsin suosituksi postaukseksi noussut solmupanta. Yhden simppelin paidan innostuin ompelemaankin.


Syksy menikin sitten pitkälti Kalevala-peittohurahduksen parissa. Joudun myöntämään, että peitto on vieläkin kesken, sillä yhdistämisvaiheessa iski väsymys ja tarve tehdä välissä jotain ihan muuta. Uusia käsitöitä on toki valmistunut vielä loppuvuoden aikana, mutta missäpä välissä niitä olisi blogiin kuvannut tässä keskitalven pimeydessä. Käsityöpostauksia on kuitenkin siis tulossa, kunhan aikaa, energiaa ja valoa löytyy!


Matkailu jäi vuonna 2017 vähän vähemmälle kuin aiempina vuosina, lähinnä siksi että lomapäivät olivat tiukilla. Itsehän en uudessa työssä kehdannut heti hirveästi vapaata pitää ja puoliso taas käytti syksyllä lomapäiviään opiskeluun. Alkuvuonna postailin kuitenkin vielä muistoja syksyn 2016 Andalusian-kiertomatkasta: jutut Sevillasta ja Rondasta, Cordobasta sekä Cahorros de Monachilin patikkaretkestä sain postattua vasta vuoden vaihduttua. Keväällä piipahdettiin Lontooseen - josta retkeiltiin Oxfordiin - ja kesällä tehtiin viikonloppumatka Dubliniin. Syksyllä taas katseltiin kotipuolen nähtävyyksiä Vallisaaressa. Matkailua on kuitenkin luvassa myös alkavalle vuodelle: juuri naputeltiin varaukseen lennot Lissaboniin, siispä varaslähtö kevääseen odottaa maaliskuussa!


Vuoden 2016 katsauksessa kerroin, että kotikokkailuissa siirryimme pitkälti lihattomaan ruokavalioon, ja vuonna 2017 lihansyönti jäikin ihan satunnaisiin maisteluihin kiinabuffeteissa tai sukulaisten luona kyläillessä. Kesän reissuillakin selvisin syömättä possua, nautaa tai kanaa, ja ensimmäistä kertaa tilasin hienommassakin ravintolassa maistelumenun ilman lihaa. Jopa joulu meni koskematta kinkkuun, ei tehnyt yhtään mieli. Edelleen opettelen, että voisin tapahtumiin ilmoittautuessani ilmoittaa ruokavalion, mutta erityiskohtelun vaatiminen tuntuu vanhastaan kaikkiruokaiselle kovin vaikealta, etenkin kun edelleen pidän mahdollisena tarpeen vaatiessa joustaa ja syödä sitä mitä tarjotaan. Kokkailu jäi männävuonna blogissa aika pieneen osaan. Uuden työn myötä etätyöpäivät jäivät pitkälti historiaan, ja siksi yksinkertaisesti laitoin ruokaa paljon vähemmän ja nautiskelin lounasruokalan antimista. Myös elämäntaparemppaan kuului makean leipomisen vähentäminen, joten muffinsseja paistui entistä harvemmin.

Blogin suhteen uusi juttu oli, että pääsin mukaan Blogisisaret-verkostoon ja sitä kautta harrastukseen tuli taas se bloggaamisen alkuaikojen yhteisöllinen puoli, jota olinkin kaivannut. Blogisisarten kanssa muun muassa toteutettiin Tervetuloa syksy -postaussarja, järkättiin miitti, ja Instagramin puolella osallistuin hauskaan joulutorttukalenteriin.

Vuosikatsauksen loppuun olen tavannut heittää toiveita ja tavoitteita tulevalle vuodelle, mutta kuten alussa totesin, 2018 tulee olemaan isojen muutosten vuosi. Luulen, että tällä kertaa tavoitteeksi riittää pitää parhaansa mukaan pää, kroppa ja tärkeät ihmissuhteet kasassa taas vuosi kerrallaan. Ilolla, jännityksellä ja vähän kauhullakin odotan, mitä kaikkea vuoden aikana vastaan tuleekaan. Toivottavasti myös blogi ja sen vakilukijat pysyvät myllerryksissä mukana!

Vuoden 2016 katsaus on luettavissa täällä, vuosien 2014 ja 2015 yhdistetty kertaus täällä, sekä vuoden 2013 pikakelaus täältä.
↧

Neulottuja ötököitä ja pikkueläimiä

January 8, 2018, 6:53 am
$
0
0

Kummityttöni sai tänäkin vuonna joululahjaksi itse väkerrettyjä juttuja. Viime vuonna väsäsin neuleponin, tänä vuonna vuorossa oli hieman pienempiä olentoja. Jämälangat hupenivat hieman muotoutuessaan leppäkertuksi, amppariksi, sammakoksi, etanaksi ja pariksi sieneksi. Oli muuten mukavaa näpertämistä kesken olevan jättimäisen peittoprojektini vastapainoksi!


Vähän nolottaa myöntää, mutta näiden ohjeet on alkujaan suunniteltu kissan - ei lasten - leluiksi! Valitsin siis söpöimmät pikkukaverit Kissansilmukat-kirjasta, josta jo aikapäiviä kirjoitin blogiin. Jo kirja-arvostelua tehdessäni pohdiskelin, että ohjeet varmaankin ilahduttaisivat myös monenlaisessa muussa tehtävässä kuin kissanleluina. Aika näyttikin, että lemmikkien kiinnostus kissoille tehtyihin leluotuksiin  hiipui aika nopeasti, kun taas meillä kyläilleitä lapsia aiemman postauksen mato ja lisko kiehtoivat. Lapselle meneviä leluja en tietenkään täyttänyt kissanmintulla saati päästänyt kattien kynsittäväksi tai pureskeltavaksi.
↧

Tervetuloa talvi: lehtikuvioinen alpakkaneule pitää lämpimänä

January 22, 2018, 11:44 pm
$
0
0

Pitäähän sitä joka talvi yksi neulepaita tai -takki neuloa! Tämänkertaisen työn pistin puikoille jo elokuussa mutta monenlaiset muut kiireet ja kiinnostukset kiilasivat sen edelle. Valmista tuli jouluksi, ja lämpöistä villatakkia onkin sydäntalvella tullut käytetyksi. Ulkokuvia en sitten millään saanut aikaiseksi, joten tässä taas tuotos vanhan ystäväni, kaukolaukaisimen kuvaamana. Varasin muuten hiustenleikkuuajan nämä kuvat nähtyäni - hyvästi niskaponnari!


Lämmin ja pehmeä harmaa lanka on alpakkaa, ja takin suunnittelu menikin tällä kertaa vähän eri reittiä kuin normaalisti. Ensimmäisenä vastaan tuli nimittäin lanka. Loppukesällä satuin Kalliossa liikkuessani poikkeamaan yhdelle kirpparille enkä voinut vastustaa vitosella mukaan lähtevää lankapussia. Arvelin pussista löytyvän lankaa noin 300 g ja risat, mukaan laitettu vyöte paljasti, että kyseessä oli jo tuotannosta poistunut Novitan Luxus Alpaca. Tästähän saa vaikka mitä!


Riittäisikö lankamäärä ihan villatakkiin asti? Novitan arkistoista löytyi juuri samaiselle langalle tehty vanha ohje (kevään 2010 lehdessä aikoinaan ollut), ja uskalsin lähteä tekemään s-kokoa (350 g lankaa), sillä yleensä Novitan ohjeissa menekki on ainakin minun käsialaani suhteuttaen ollut mitoitettu yläkanttiin. Lanka oli hieman karvaista, kuten alpakka joskus on, mutta oikein miellyttävää neuloa, ja lehtikuvio oli sopivasti mieleen jäävä mutta ei tylsä. Kuviolliset palat tulivatkin valmiiksi vallan nopeasti, mutta hihojen kohdalla alkoi tökkiä.

Ohjeessa hihat neulotaan "perinteisesti" hihansuusta aloittaen tasona ja joustinneuleella. Saatuani yhden hihan tikuteltua valmiiksi mieltä alkoi painaa kaksi asiaa. Ensinnäkin joustinneule hihassa tuntui yhtä aikaa liian paksulta ja epämukavasti käsivartta nuolevalta. Toisekseen jäljellä oleva langan määrä alkoi näyttää huolestuttavan pieneltä. Loppuisiko se kesken juuri kun toista hihaa olisi vaivaiset pari senttiä jäljellä? Siinä tapauksessa joutuisin purkamaan molemmat ja tekemään lyhyempinä versioina alusta.

Päädyin muokkaamaan ohjetta siten, että tein hihat poimimalla silmukat kädentieltä ja vaihdoin joustinneuleen pääosin sileäksi sekä neuloin hihat pyörönä. Bonuksena siis säästyin aika monen sauman ompelulta, mikä ei ole lempipuuhaani. Ratkaisu tuntui sen verta onnistuneelta, että kirjoitin ihan erillisen postauksenkin, miten sen järkeilin. Kaarrokkeen jälkeen neuloin hihoja yhtä aikaa, ja niin oli helppo käyttää lanka aivan viime metreihin saakka niin että hihoista tuli yhtä pitkät. Ja riittihän se lopulta mukavasti ihan täyspitkiin hihoihin.

Tämä postaus on osa Blogisisarten Tervetuloa talvi -postaussarjaa, jossa sarjan alkupäässä esitellään talvisia käsitöitä ja myöhemmin tulee muita sydäntalven fiiliksiin sopivia aiheita! Edellisinä päivinä on esitelty
- kakkuvuoasta tehty ovikoriste Lumisiivet-blogissa
- virkattu pipo ruutukuvioinnilla Kangaskorjaamolla-blogissa
- vauvan ensilapaset Craft Candidate -blogissa
- talvisen käsityöinnostuksen tuottamat säärystimet Maisan elämää luonnossa ja muualla -blogissa

Huomenna uutta kässäaiheista luettavaa löytyy MaarItse-blogista! Kaikki sarjan postaukset kootaan Oranssia-blogin ja Kivemman blogin teemasivuille.
↧
↧

Rölli-kissa 2007-2018

January 27, 2018, 8:22 am
$
0
0
Tämä muutosten vuosi alkoi harvinaisen kurjalla ja odottamattomalla muutoksella. Nimittäin tammikuun toisella viikolla rakas Rölli-kissamme kuoli äkilliseen sairauteen. Käänteet olivat dramaattisia: vielä päivällä eläinlääkäri vakuutti, ettei ole syytä huoleen, mutta illalla kissan vointi äkkiä romahti ja se menehtyi kuljetuslaatikkoon ennen kuin ehdimme eläinsairaalan päivystykseen.



Olen ollut aika järkyttynyt ja surullinen, ja tämä käänne onkin ollut yksi syy viimeaikojen epäaktiivisuuteen somessa ja blogissa. Rölli oli 10-vuotias, virkeä keski-ikäinen, eli luulimme voivamme iloita sen seurasta vielä hyvinkin 5-10 vuotta. Seurallisen, sosiaalisen ja - usein jopa rasittavuuteen asti - äänekkään lemmikin puuttuminen on kotona tuskallisen konkreettista. Onneksi meille jäi vielä Ulla, joka myös tuntee olonsa ilmeisen yksinäiseksi ja kiehnää ihmisten seurassa totuttua enemmän. Nyt kun tuosta kamalasta illasta on jo pari viikkoa, alamme kaikki vihdoin olla taas raiteillamme ja arki yhden kissan taloudessa alkaa tuntua uudelta normaalilta. 

Uutta kissaa emme aio harkita ainakaan muutamaan vuoteen. Ulla, joka täyttää tänä vuonna 14, saanee selviytyä elämänsä loppuvuodet ainokaisena lemmikkinä, kuten selvisi ensimmäiset kolme vuotta ennen Röllin tuloa.



Rölli oli mahtava persoona ja tavattoman kaunis kissa, jonka kaltaista ei toista tule koskaan. Sen elämästä kirjoitin viime vuonna kymmenvuotispostauksessa enemmän. Muita blogin kissajuttuja ja -kuvia löytyy kissat-tägin alta.
↧

Simppelit lyhytvartiset pitsineulesukat Nalle-langasta

February 9, 2018, 11:17 pm
$
0
0
Välitöitä tarvitaan taas ennen kuin Kalevala-peitto on esittelykunnossa! Säätiedotuksen luvatessa viimeinen lunta ja jatkuvaa pakkasta totesin tarvitsevani ohuet lyhytvartiset villasukat, jotka mahtuvat ihan jokaisiin talvikenkiin, lyhyen varren kera myös niihin saappaisiin, joissa varsi ei välihousujen jälkeen vedä enää yhtään kerrosta.

Nalle-kerän jämä puikoille siis kärjestä aloittaen! Novitan arkistoista löytyi helposti muistettavalla pitsikuviolla ohje, joka ei varren lyhentämisen lisäksi kaivannut mitään muokkauksia.
Sukat ovat osoittautuneet käytössä juuri niin tarpeellisiksi kuin odotinkin. Ehkä pitäisi kutoa heti toiset odottamaan näiden puhki kulumista! Ei vaan, nyt virkkuukoukku kauniiseen käteen ja se peitto loppuun!
↧
Search

Vauvan kettulapaset ja mätsäävät sukat "junavarrella"

February 15, 2018, 3:10 am
$
0
0

Taannoiselle Tarton-reissulle tarvitsin matkakäsityöksi jotakin pientä. Lentokentällä odotellessa ja konferenssiesitelmiä kuunnellessa syntyikin pari peukuttomia minilapasia kettukuviolla sekä mätsäävät sukat odottamaan erästä kesällä saapuvaa pienokaista, joka ilmojen syksyllä viiletessä lienee sopivan kokoinen niitä käyttämään (tavoitekoko oli n. 3 kk vauvalle). Lankana on Novitan Nalle, josta jämäkeräkorissa sattui olemaan tuota ihanaa ketunoranssia.

Sovelsin malliin useampaa ohjetta ja heitin sekaan omiani, joten tässä postauksessa jaan neuvot minun versioitteni toteuttamiseen! Kettukuviosta kunnia menee Ram sam saa -blogiin, ja erilaisia junasukka- ja -lapasversioita löytyy googlaamalla pilvin pimein.


Kettulapaset "junavarrella"

Lanka Nalle, puikot 2,5. Lisäksi tarvitaan neula silmukoiden jäljittelyyn.

Luo valkoisella langalla 32 silmukkaa ja tee 2o, 2n -joustinta 6 kerrosta. Itse yhdistän suljetun neuleen kiertymisen välttämiseksi vasta muutaman tasona tehdyn kerroksen jälkeen ja ompelen joustimen lopuksi kiinni, joten siirryin suljettuun vasta tässä kohtaa. Käytin pyöröjä ja magic loopia, mutta neljälle puikolle jaettuna silmukoita olisi siis 4 x 8.

Neulo kerros oikeaa, *4 krs nurin, 4 krs oikein*, toista *-* ja tee lopuksi 4 krs nurin. Väliin kerros oikein ja joustinta 6 krs. Sitten 7 krs oikein valkoisella ja 7 krs oranssilla. Aloita kavennukset joka kerroksella: 1. ja 3. puikon alussa tee 1 o ja 2 takareunoista yhteen, 2. ja 4. puikon lopussa 2 o yht. ja 1 o. Kun kullakin puikolla on jäljellä 5 s, vaihda halutessasi valkoinen lanka takaisin, jotta saat ketulle valkoisen kuonon. Kun puikolla on jäljellä 2 s, pujota lanka loppujen silmukoiden läpi ja päättele.

Korvat ommellaan jäljittelemällä silmukoita sileän valkoisen osan päälle. Tarkemmat ohjeet siihen vaihekuvien ja kaavion kanssa löytyy siis Ram sam saa -blogin postauksesta. Ompele lopuksi pätkällä mustaa lankaa kuonon pää ja silmät.



Vauvan sukat "junavarrella"

Sukissa on sama lanka ja puikkokoko kuin lapasissa ja varsi tehdään samalla logiikalla, silmukoita vaan on näissä 4 x 9 eli yhteensä 36. Värinvaihtokohdat joustinosioiden ympärillä tulevat siististi, kun tekee uudella värillä kerroksen oikeaa ennen nurjan tai joustimen aloittamista.

Tein pikkusukkiin tiimalasikantapään, joka on nykyään kantapäämalleista suosikkini, koska siinä ei tarvitse poimia silmukoita kuten perinteisessä kantapäässä. Perusteellinen kuvitettu ohje tiimalasikantapäähän löytyy esimerkiksi Ullasta, mutta perusidea on siis se, että kantapään 18 silmukalla neulotaan kummastakin reunasta lyhennettyjä kerroksia, kunnes keskellä on jäljellä 6 s. Sitten kerroksia taas pidennetään.

Heti kantapään jälkeen kavensin kantapääosan ja etuosan reunakohdista yhdet silmukat pois ja toiset neljä kerrosta myöhemmin. Seuraavan neljän kerroksen jälkeen aloitin varsinaiset kärkikavennukset samaan tyyliin kuin lapasissa mutta tehden ensin väliin kaksi kerrosta ilman kavennuksia, sitten yhden välikerroksen ja vasta sitten kavensin joka kerroksella. Päättele, kun jäljellä on 2 s per puikko.

Kysy kommenteissa, jos jokin kohta jäi epäselväksi niin täsmennän ohjetta!


↧

Nopeat uunimunakoisot lämpimien leipien täytteillä

February 23, 2018, 6:04 am
$
0
0
Toissailtana tuntui, että päivän kasviskiintiö oli jäänyt vajaaksi. Jääkaapista löytyi munakoiso ja feta, joista olin ajatellut tehdä jonkinlaista pastavuokaa, mutta pastaa ei yhtään tehnyt mieli. Eikä työpäivän jäljiltä nälkäisenä energia riittänyt minkään kovin monimutkaisen ruuan väsäilyyn. Päädyinkin kokeilemaan, miten toimisi, jos perinteisiä lämpimien leipien tai pitsan täytteitä lätkisi uunissa paistuvien munakoisosiivujen päälle. Eihän kunnolla kypsennetyn munakoison, tomaatin ja fetan yhdistelmä vaan voisi olla pahaa. Ei ollutkaan, ja puolisokin tykkäsi.

Omissa versioissani fetaa oli aika reilusti, kokonainen paketti. Vähempikin olisi riittänyt tai munakoisoja olisi voinut olla kaksikin. Ylimääräisen fetan tungin täytteeksi puolitettuihin pieniin makeisiin paprikoihin. Tämä ruoka muuten sopii hyvin hiilihydraattien välttelijällekin!



Uunimunakoisot

iso munakoiso
paketti (tai puolikas) fetaa
2-3 tomaattia
pieni sipuli
öljyä
suolaa
mustapippuria
yrttejä

Laita uuni lämpenemään 220 asteeseen. Voit käyttää myös grillivastusta. Leikkaa munakoiso pitkittäin noin sentin paksuisiksi siivuiksi, sipaise pintoihin öljyä, ripottele päälle vähän suolaa, ja laita siivut pellillä uuniin paahtumaan siksi aikaa, kun pilkot muut ainekset (siis kunnes pinta alkaa vähän ruskistua).

Tomaatit ja sipulit siivuiksi ja feta paloiksi tai murusiksi, ne ladotaan paahtuneiden munakoisoviipaleiden päälle, lisäksi mausteita maun mukaan ja takaisin uuniin, kunnes feta on päältä kauniisti ruskettunutta.

Muunteluvaihtoehtoja keksin heti vaikka kuinka. Munakoisosiivujen päällehän voisi kokeilla samalla logiikalla myös ihan tomaattipyrettä tai pestoa ja jotakin perusjuustoraastetta, tai hunajaa ja jotakin homejuustoa...
↧
↧

Kalevalapeitto on viimein valmis!

February 26, 2018, 7:29 am
$
0
0

Ainakin minua Instagramissa seuranneet ovat pysyneet miltei reaaliajassa kärryillä Kalevala-peittoprojektista, johon ystävän innoittamana syksyllä lähdin mukaan. Kalevala CAL oli siis viime syksynä toteutunut yhteisöllinen virkkausprojekti, jossa julkaistiin 24 erilaisesta palasta (plus muutama bonuspala) koostuva usean suunnittelijan yhteistyönä tehty peitto-ohje. Palojen inspiraationa oli erilaisia hahmoja ja kohtauksia Kalevalasta. Kaikki ohjeet ovat ilmaisena verkossa luettavana edellä linkkaamallani sivulla. Lisäksi tukena oli Facebook-ryhmä ja ohjevideoita.

Ohjeita julkaistiin elokuun lopulta alkaen kaksi viikossa. Palojen virkkaamisessa pysyin melko hyvin ohjeen julkaisutahdissa, mutta loppua kohti vauhti vähän hyytyi. Liitoksen ja reunuksen sain väkerrettyä vähitellen vasta tämän vuoden puolella. Nyt peitto on myös höyrytetty ja venytetty muotoonsa. Ulkona kuvaamiseen ei energia sentään enää riittänyt, joten tässä saatte nähdä peiton luonnollisessa sijaintiympäristössään sohvalla.


Virkkasin peittoni ohjelangasta poiketen Novitan 7 veljestä -langasta. Pääosa käytetyistä väreistä löytyi lankavarastoista jo valmiiksi hamstrattuna joitakin toteutumatta jääneitä joululahjavillasukkaprojekteja varten. Keskiharmaata ja tummanharmaata päädyin ostamaan lisää, jotta peitosta ei tulisi minun makuuni liian värikäs. Aika kirjava siitä silti tuli, mutta toki myös jämälankavarastoista hupeni värikkäitä lankoja ihan mukavaa tahtia.


Liitos ja reunus tehdään ohjeessa ohuemmalla langalla, ja siksi minäkin ostin sitä varten Nallea. Jotenkin onnistuin tulkitsemaan ohjetta kummallisesti, sillä päädyin ostamaan reunuslankoja niin monta kerää, että lankaa jäi yli ainakin pienen villapaidan verran! Peiton viimeistelyyn sitä taisi kulua ehkä nippa nappa pari kerää. Onneksi minun silmääni miellyttävä tummanharmaa kyllä tulee käytettyä vielä johonkin. Villasukathan siitä jo teinkin.

Aiemmassa projektin puolivälin tienoilla kirjoittamassani postauksessa kerronkin, että ennen isoon peittohommaan ryhtymistä en oikein kokenut virkkaamista omaksi jutukseni enkä ajatellut olevani kovin hyvä siinä. Hetkittäin melko monimutkaisten palojen ohjeiden tavaaminen olikin varsin opettavainen kokemus ja nyt erilaiset kohopylväät ja klusterit muotoutuvat koukustani kuin vanhalta tekijältä. Opin siis projektin myötä valtavasti uutta, ja erilaiset palat pitivät mielenkiintoa yllä. Toki jatkuva uuden opettelu ja välillä purkamaan joutuminen hetkittäin väsytti ja turhautti. Teinkin aina välissä jotakin tuttua ja yksinkertaista. Olen kuitenkin luonteeltani sellainen käsityöläinen, että minun olisi ollut paljon vaikeampaa saada samankokoinen peitto aikaan tismalleen samanlaisista paloista. Olisin nimittäin kyllästynyt kolmannen palasen jälkeen.

Kalevala-palojen ohjeet olivat minusta selkeitä ja helppoja seurata, joskin eri suunnittelijoilla oli luonnollisesti hieman erilainen tyyli ohjeissaan. Vaikeisiin kohtiin löysin apua videoista ja lukemalla Facebook-ryhmän keskusteluja. Mikään aktiivinen keskustelija en ryhmässä ollut, mutta oli kivaa nähdä erilaisia toteutuksia paloista siellä ja Instagramissa tunnisteita seuraillen.

Olen aika ylpeä, että sain tällaisen jättiläisurakan valmiiksi, ja olen tulokseenkin tyytyväinen! Ihan hetkeen en kyllä uuteen vastaavaan projektiin lähde, eikä ainakaan torkkupeittoja tarvita meidän talouteemme juuri nyt enempää. Mikäli joku lukijoistani haikailee juuri nyt reaaliajassa etenevää yhtä hienoa CAL-projektia, vinkkaan, että Angelica Design -sivulla on maaliskuussa alkamassa Unelmien puutarha CAL, joka näyttää upealta!
↧

Meille tulee vauva!

February 28, 2018, 3:00 am
$
0
0
Kuinka moni arvasi jo niistä uudenvuodenpostauksen vihjailuista tai vauvaneuleista, mikä tämän vuoden suurin muutos tulee olemaan?

Nyt en enää jaksa jarrutella salaisuuden paljastamista, koska kyllähän sen jo päälle päinkin näkisi, jos sattuisitte minut kaupungilla tapaamaan. Mikäli kaikki sujuu edelleen mukavasti, heinäkuussa perheeseemme liittyy uusi ihminen. Niiden kettulapasten saaja on siis meidän ihkaoma vauva. Tervemenoa dinkkuelämä, hellou ruuhkavuodet.


Raskauden puoliväliä kolkutellaan tällä hetkellä. Alkupuolikkaan olen voinut yleisesti ottaen varsin hyvin. Olen aikeissa kirjoitella kolmanneksista omat koostepostauksensa jossain välissä, sillä olen tehnyt viikoittain pieniä muistiinpanoja mahankasvatusprojektin etenemisestä ja siihen liittyvistä tuntemuksista. Kuvasarjoja raskausvatsan kasvusta tai palautumisesta saati yksityiskohtaisia synnytyskertomuksia ette tule täällä näkemään jatkossakaan, sen lupaan.

Tuleeko tästä nyt mammablogi ja minusta someäiti? Toistaiseksi kuvittelen (kenties harhaisesti), että pysyisin suunnilleen samana ihmisenä heinäkuun jälkeenkin. Blogikin pysynee laajassa lifestyle-lokerossaan painottuen edelleen pääosin käsitöihin ja ruokaan. Toivottavasti matkailemaankin vielä joskus päästään, ja ainakin nyt vielä kun vauva kulkee helposti mahassa, teemme joitakin reissuja. Perinteisten postausaiheiden sekaan vain ilmaantuu jatkossa aina silloin tällöin joitakin kuulumisia elämästä mahan ja sitten vauvan kanssa. Ja aivan taatusti tulette näkemään lisää vauvaneuleita. Ehkä kolmas ajatukseni positiivisen raskaustestin jälkeen oli "jee, nyt mä saan alkaa tehdä sille kaikkea hienoa".

Kuvassa näkyvä valkoinen kietaisutakki ja kissapipo ovat muuten aikoja sitten tekemiäni juttuja. Niiden piti alun perin mennä jollekin tuttavapiiriin tulollaan olevalle vauvalle, mutta takki valmistui vasta kun saaja oli jo kasvanut siitä ohi. Pipon kangas taas oli messulöytö, johon ihastuin, enkä sitten raaskinutkaan antaa sitä muualle. Vaikka tuolloin oma lapsi oli "sitten joskus" -asia, jemmasin nämä käsityöt yhteen laatikkoon vaatehuoneen perälle.

Mitäs mieltä te, hyvät lukijat, olette: vauva-aiheet jees vai plääh? Mitä haluaisitte niihin liittyen lukea blogistani? Toiveita saa esittää, mutta pidätän itselläni oikeuden valita niistä omaan tyyliini sopivat.
↧

Tasona neulotut lapaset heijastavasta langasta

March 15, 2018, 10:54 am
$
0
0

Nämä lapaset valmistuivat jo sopivasti pimeimpään vuodenaikaan ennen joulua, mutta en saanut kuvatuksi niitä kuin vasta nyt, kun kevätaurinko jo lämmittää ja lapasissa näkyy ahkeran käytön jälkiä.

Syksyn pimentyessä jouduin joukkohypen uhriksi, sillä neulontaryhmissä, blogeissa ja mainoksissa vilahteli heijastavaa lankaa. Muutenkin oli tarvetta pitkävartisille ja paksut sisäkäsineet vetäville talvilapasille neutraalissa värissä, mutta ah ja voi - siinä vaiheessa kun oikeasti olisin alkanut toteuttaa mielessä kajastelevaa projektia heijastavasta langasta, myytiin verkkokaupoissa ja lähi-Tokmannilla enää pelkkiä jämäkeriä, toisin sanoen kaikkein räikeimpiä värejä.

Lankaahan minulla toki oli varastoissa vaikka kuinka, mutta kun halusin heijastavaa! Ja mieluiten vielä villaista, jotta lapasista tulisi lämpimät. Hätä keinot keksii, ja päätin kokeilla, miten onnistuisi neuloa yhtä aikaa tavallisen villalangan kanssa ohutta heijastinlankaa. Olihan ylimääräisen lankarullan kanssa oma säätämisensä, mutta lopputuloksesta tuli minusta vallan toimiva ja mahdollisesti jopa parempi kuin valmiissa heijastavissa neulelangoissa. Bonuksena jämälankavarastot kuluivat, sillä näihin upposi Kalevala-peitosta yli jäänyttä harmaata seiskaveikkaa.


Minulla oli aloittaessani vahva visio myös lapasten mallista. Koska juuri mielikuvaani vastaavaa valmista ohjetta ei löytynyt, päädyin yhdistelemään erilaisia ohjeita jälleen kerran. Lapasten ranneosa on tehty näiden Drops Designin tossujen varren ohjeella. Napeiksi pääsivät kauan sitten ostetut matkamuistonapit, jotka eivät sopineetkaan siihen neuletakkiin, johon niitä alunperin olin aikonut. Tässä ne ovat tismalleen oikeilla paikoillaan.

Lapasosasta päädyin tekemään kaksivärisen ensinnäkin sen takia, että halusin säästää melko hintavaa heijastinlankaa ja neuloa sitä vain kädenselän puolelle, ja toisekseen siksi, että vaaleampaa harmaata näytti rannekeosien jälkeen olevan jäljellä enää sen verran pieni jämäkerä, ettei se riittäisi kumpaankin lapaseen. Jotta sain lapasista helposti tällä tavalla kaksiväriset, neuloin ne tasona tätä Novitan ohjetta seuraten. Tulipahan siis kokeiltua taas paljon kaikenlaista uutta, ja nämä olivatkin taas oikein kiva junapuuha muun muassa yhdellä joulukuisella Joensuun-matkalla.

Mitään huikeaa heijastuskykyä villalangan seassa kulkevilla säikeillä ei ole, eikä heijastinlankalapanen tosiaan korvaa oikeaa heijastinta. Mutta onpahan hiukan parempi mieli siinä kohdin, kun bussipysäkillä huitoessaan tajuaa kunnon heijastinnauhan unohtuneen taas kerran kotiin. Lapaset kun harvemmin unohtuvat näillä talvikylmillä yhtään mihinkään ainakaan minun jäisistä näpeistäni.

Muilla kokemusta heijastinlangoista?

↧
Viewing all 256 articles
Browse latest View live
Search